Suomen ilmavoimat


Suomen ilmavoimat toimivat osana Suomen puolustusvoimia. Nimensä mukaisesti niin ilmavoimien kuin kahden muun puolustushaaran, maavoimien ja merivoimien, tarkoitusperä on puolustaa Suomea.

Ennen nykyistä nimitystä puhuttiin ilmapuolustusjoukoista, joka muuttui ilmavoimiksi 1. elokuuta 1940, talvisodan ja jatkosodan välirauhan aikana. Kyseinen puolustushaara on ollut toiminnassa 6. maaliskuuta 1918 alkaen, ja nykyinen tukikohta sijaitsee Jyväskylän Tikkakoskella. Tämän hetkisenä komentajana toimii kenraalimajuri Sampo Eskelinen, ja ilmavoimien mottona toimii latinankielinen Qualitas Potentia Nostra, joka tarkoittaa “Laadussa voimamme”.

Ilmavoimat voidaan jakaa seuraavasti:

Ilmavoimien esikunta, joka toimii yhdessä Suomen ilmavoimien komentajan kanssa johtoesikuntana. He vastaavat siitä, että ilmavoimissa toimivilla on riittävät toimintaedellytykset sekä tulostavoitteet. Komentaja ikään kuin johtaa esikuntatiimiään, jotka puolestaan huolehtii ilmapuolustuksen suunnittelusta, hankinnoista ja toiminnasta. Tällä hetkellä esikunta työskentelee Luonetjärven varuskunnassa, Jyväskylän Tikkakoskella. Esikuntapäällikkönä työskentelee prikaatikenraali Jari Mikkonen, joka aloitti virassaan 1. elokuuta 2017. Häntä edelsi prikaatikenraali Petri Tolla. Erittäin paljon huomiota on herättänyt Suomen ilmavoimien esikunnan lippu, jossa komeilee hakaristi. Kyseinen merkki ei kuitenkaan liity millään tavalla natsitunnukseen!

Ilmavoimat voidaan jakaa seuraavasti:

Lentojoukot, jotka toteuttavat varsinaisen taivaalla tapahtuvan puolustustoiminnan. Ilmatorjuntajoukot, joka sisältää myös ilmavalvonnan. Suomessa ilmavalvonta vastaa ilmavalvonta-alueista sekä ilmavoimien asevarikosta. Yleinen ilmavalvonta seuraa Suomen ilmatilaan tulevia tai siellä olevia aluksia ja ohjuksia, koneista drooneihin. Valvonta on yleensä joko aistitähysteistä tai tutkailmavalvontaa. Suomessa käytetään edelleen aistitähtysteistä ilmavalvontaa, tosin paras tulos saadaan aikaan yhdistämällä molempia valvontatapoja. Ilmatorjuntajoukko-nimitys on aika itsestäänselvä, eli tehtävänä on torjua vihollisten hyökkäyksiä estämällä ja/tai häiritsemällä heidän toimintaansa. Ilmatorjuntajoukon pääasiallinen tehtävä, kiteytettynä, on pitää Suomen ilmatila Suomen hallinnassa vihollisten osalta. Lisäksi he muun muassa pyrkivät minimalisoimaan vastustajien käyttämien ilma-aseiden vaikutuksta. Tätä tehdään neljältä eri etäisyydeltä: lyhyen kantaman lähi-ilmatorjuntana, keskikantaman ilmatorjuntana, pitkän kantaman alueilmatorjuntana sekä ilmasuojeluna.

Edellä mainittujen niin sanottujen osastojen lisäksi, ilmavoimiin kuuluu seuraavanlaisia yksiköitä:

Lennosto sisältääSuomen ilmavoimien kolme operatiivista joukko-osastoa. Nämä ovat Rovaniemellä sijaitseva Lapin lennosto, Siilinjärven Rissalassa sijaitseva Karjalan lennosto sekä Tampereen Pirkkalassa sijaitseva Satakunnan lennosto. Kaikki toimivat valmiusyhtyminä eli heillä on jatkuvasti korkea valmius sekä valtakunnallinen kyky poliittis-sotilaallisen painostuksen tai strategisen iskun torjuntaan ja ennaltaehkäisyyn.

Lentue on taivaalla toimivan sotilasyksikkö, johon tavallisesti kuuluu kolmesta neljään lentokonetta (plus niiden miehistöt ja kenttähenkilöstöt).

Laivue muodostuu useammasta lentueesta.

Lentorykmentti on sotilasyksikkö, joka tyypillisesti sisältää kahdesta neljään laivuetta (sekä niiden tarvittavan miehistön ja kenttähenkilöstöt). Lentorykmentti toimii ilmavoimien esikunnan välittömässä alaisuudessa, tosin Suomessa ilmavoimien lentorykmentit muutettiin lennostoiksi 1. tammikuuta 1952, ja niitä johtaa jokaisen yksittäisen lennoston komentaja.

Pari/partio tarkoittavat molemmat kahdesta lentokoneesta koostuvaa pientä sotilasyksikköä. Tämä on ilmavoimien pienin perusyksikkö, jossa toinen kone toimii johtajana ja toinen seuraavana siipiparina.Parvi muodostuu neljästä lentokoneesta eli kahdesta partiosta tai parista.Suomen ilmavoimia on kehuttu täysin Nato-yhteensopivaksi, ja se on yksi maailman vanhimmista yhtäjaksoisesti toimineista lentoaseen puolustushaaroista. Lisäksi Suomella on Pohjois-Euroopan isoimmat ilmavoimat, kun vertaa asukasta hävittäjäkonetta kohti. Vielä 1970- ja 1980-luvuilla Suomen 61 hävittäjäkonetta tuntui olevan hyvin pieni määrä ilmavoimien taistelualuksia, etenkin verrattuna Ruotsiin ja Norjaan. Kuitenkin nykyään Suomen määrä koneita asukasta kohden on kärkisijoilla, kakkosena Norjalle, jossa osa koneista ovat muiden Nato-maiden Norjassa säilyttämiä aluksia. Suomen käyttämät koneet – muun muassa Boeingin Hornet -monitoimihävittäjäkoneet, BAe Hawk -harjoitushävittäjäkoneet, Learjet-liikesuihkukoneet ja Fokker/EADS -valvontakoneet – ovat pärjänneet erittäin hyvin maailmanlaajuisissa vertailuissa.